”Että koskas myö taas tavataan”


Näköala harjun päältä. Mäntypuita, alasviettävä avara harjurinne, kauempana horisontissa taustalla myös järvi näkyy puun runkojen välistä.

Partaharjun maisemissa Pieksämäellä kokoontuivat Mahtavat Mimmit kertaalleen ennen kesätaukoa. Ihastelimme yhdessä upeaa luontokohdetta, komeita harjumaisemia ja kaunista sinistä järveä. Huikean hieno paikka ja reitti kulkea! Partaharjun retkeily- ja ulkoilureitti on osa viime vuosina kunnostettua VedenjakajaReitistöä, joka polveilee harjumaisemien, hiekkakankaiden ja suoluonnon äärellä Pieksämäen keskustan tuntumissa.


Vaikka keli oli helteinen ja hiki virtasi, se ei näiden naisten menoa haitannut. Päinvastoin; juttu luisti taas niin mainiosti, että heitä ei meinannut kotiin saada lähtemäänkään. 😄 
Huumorista tunnettu porukka letkautteli tuttuun tyyliin juttuja, joille naurettiin yhdessä. Itseironian osaavat mainiosti ja muistiin liittyvät arjen haasteetkin käännetään yhdessä huumoriksi.

Taukopaikalle harjun päälle Voimapolkua kiivettyämme nostettiin kuohuvat (eli kivennäisvesipullot) urhealle suoritukselle. Yksi joukosta omasi kyllä kertakaikkisen rautaisen kunnon. Hän totesi nousun jälkeen ”Ei tuntunut sitten yhtään missään!”. Kun tunnustettava on, että ohjaajallakin pisti vähän puuskuttamaan.


Kuvakollaasi, jossa pikkukuvat kahdesta lahoavasta puunrungosta, kivirykelmästä, mustikan ja puolukan varvuista, puiden juurakosta. Lisäksi pikkukuva, jossa puunrunkoon kiinnitettynä mini-köysitikkaat.
Tehtävä: etsi luonnosta jotakin,
joka kuvaa sinua.
Taukopaikalla eväiden syönnin jälkeen oli tehtävänä valita maisemasta jokin kohta tai asia, joka jollain tavalla kuvasi itseä. Valintojen perusteluja oli mielenkiintoista kuunnella.         

Yksi oli valinnut mustikan ja puolukan varvut, koska mustikka kuvasti hänen tummia silmiään ja puolukasta tuli mieleen lapsuuden puolukkareissut. Toinen oli valinnut kiven, koska on käsityöihmisenä mm. maalannut ja koristellut paljon kiviä. Kolmas kertoi, että puun juurakot muistuttavat häntä elämän moniulotteisuudesta ja juurtumisesta tiettyihin paikkoihin. Porukan huumorintajua kuvasti viimeisen kaksikon yhteinen valinta. He olivat valinneet kaksi lähekkäin makaavaa lahoavaa puupölkkyä. Perusteena kuului ”Eikös me tässä olla sellaisia lahoavia puita, kun se tuo muisti ei aina oikein toimi”. Ja koko porukka remahti nauruun tämän kommentin myötä.


Kaatuneen puunrungon osa, joka muistuttaa kauempaa katsottuna jänistä.
Luonnon taidetta. Näetkö tässä 
jonkin eläimen?

   


 Kotiin lähti iloinen ja hymyilevä joukko naisia. Kasvoilla ei väsy näkynyt, mutta veikkaan, että kotona useampaakin sohva saattoi vetää puoleensa. Tätä hienoa yhteistä iltapäivää muistellaan varmaan vielä monesti. Hyvää kesää Mahtavat Mimmit! 😎

        



Teksti ja kuvat: Heidi Kesänen