Heräsin kukonlaulun aikaan Muistimaassa, jos muistan oikein.
Kukko kiekui kuudesti, koska niin oli sovittu, mikäli oikein muistan. Muistimaassa
oli luultavasti paljon huonomuistisia, koska kukaan ei muistanut mennä töihin,
kouluun, tarhaan tai ylipäätään minnekkään. Kaupunginjohtajana toimi Hemmo
Huonomuisti, joka oli ollut kaupungin johdossa siitä asti, kun kaupunki oli
todennäköisesti perustettu.
Kaupungissa oli alkamassa perinteiset muistifestivaalit,
jotka pidettiin joka vuosi ja joinakin vuosina oli pidettävä välivuosia, koska
huonomuistisimmat katosivat vuosiksi. Tätä varten oli kaupungissa
muistipoliisit, jotka etsivät huonomuistisia pitkin vuotta, jos muistivat.
Muistifestarit alkoivat aina tietokilpailuilla, joihin sai osallistua,
jos muisti. Aloituskierroksen jälkeen tippui pois aina huonomuistisin ja sitä
tehden aina loppuun saakka, kunnes olisi jäljellä enää yksi kilpailija, joka
sitten voittaisi kilpailun, jos kysyjä muistaisi kysyä kysymykset, yleensä ei.
Tämän vuoden finaalissa oli, muistaakseni, Mauno
Mukavamuisti ja Teppo Tahallaanmuistava. Alkukilpailu oli helpohko, molemmat
muistivat toistensa nimet, mutta eivät omiaan, yleisö hurrasi milloin muisti. Kilpailussa
oli myös järjestyksenmuistajat, jotka muistuttivat kilpailijoita muistamaan
oikein, vääristä muistista tuli miinuspisteitä, kahdesta väärästä muistista
tippui pelistä. Peli sujui tuttuun tapaan, jokainen kilpailija luuli muistavansa
kaiken, mutta eipä sitten tositilanteessa muistanutkaan mitään.
Loppufinaalissa tuli muistamisesta sellainen riita ja kaaos,
että kisat päätettiin keskeyttää. Tuomarit eivät muistaneet sääntöjä ja näin
voittajaa ei tälläkään kertaa valittu. Tätä muistamattomuuden spektaakkelia
jatketaan kaikesta huolimatta joka vuosi, jos muistetaan 😉
Kirjoittanut Jorma Virolainen, mikäli oikein muistan.