Kello ei herättänytkään minua.
Aamuntorkkuna en koskaan herää ilman herätyskelloa ennen yhdeksää. Niinpä siis
nukuin sinä aamuna pommiin. Onni onnettomuudessa oli tällä kertaa poikkeusaika
ja etätyö. Normaalin 75 km:n työmatkan sijaan matkaa on tällä hetkellä vain
muutaman metrin verran. Riippuen siitä, missä kohtaa asuntoa luova
etätyöpisteratkaisu milloinkin sijaitsee.
Jokin kumma ajatus herätteli
minut sinä aamuna. Mietiskelin, että mitähän kello on, kauanko saisin vielä
uinua ja jaksaisinko kääntyä katsomaan kelloa saadakseni vastauksen tähän.
Päätin kääntyä ja… kauhukseni huomasin kellon näyttävän 8.28, tiimipalaverin
alkaessa 8.30. Salamana pomppasin ylös, kiskaisin jotakin järkevää ylleni ja
tasailin peikkokampaustani samalla kun herättelin konetta ihanasta unestaan.
Sitten vain etäyhteydet päälle ja eikun hyvää huomenta työkavereille! Myöhästyin
aloituksesta vain noin 5 minuuttia.
Naurattihan se tämäkin sitten
hetken päästä, kun pahin paniikki oli hellittänyt. Myöhemmin kellon
toimimattomuuden syytä selvitellessäni, paljastui syyksi varsin yksinkertainen
juttu: herätysaika oli oikein asetettu, mutta viimeinen vaihe, eli kellon herätysnappi oli unohtunut
illalla nostaa ylös. Ja mitä tästä opimme? Keskity aina siihen mitä olet
tekemässä ja tee se loppuun ennen kuin siirryt seuraavaan asiaan.
Heidi Kesänen
