Tällaista ei ole ennen koettu, kyllä tämä on ollut aika
erikoinen vuosi. Mutta synkkyyteen ei ole vaivuttu. Omaterveys on ollut tärkeää
ja liikuntakyky. Päivittäiset kävelylenkit ovat piristäneet. Pari kyläreissuakin
joku teki suvantovaiheessa. Puhelin on ollut monella ahkerassa käytössä. Kiitollisuutta
koetaan, että lapset ja lapsenlapset pitävät huolta. Kun pystyy tekemään
käsitöitä, se on iso ilo. Koronapeittoja on syntynyt talven pakkasten varalle. Harrastaa
voi paljon kotonakin, joten aika ei tullut pitkäksi. Tietokoneella on
kirjoitettu vanhoja arkistoja sähköiseen muotoon ja pelattu pelejä. Haaveitakin
on ja pitääkin olla!
Joulu tulee joka tapauksessa koronavuonnakin, vaikka sitä joudutaan viettämään nyt vähän eri tavalla. Kotia on jo laitettu joulukuntoon. Kynttilöitä on poltettu paljon ja pipareita leivottu. Nyt riittää pieni kinkku ja laatikoita ”syön vaikka uuteen vuoteen”. Joulukuusi hankitaan hyvissä ajoin. Haudalla käydään perinteen mukaisesti ja sytytetään kynttilöitä läheisten muistolle. Suunnitelmissa on myös pitää yhteyttä läheisiin videopuheluilla.
